Jostain tällaisesta asetelmasta se aamupäivällä lähti liikkeelle:
Muutaman kuukauden pituinen tuijotuskilpailu ompelukonetta vastaan päättyi lähiotteluun. Minä voitin. Hah!
Kaapissa on majaillut viikkotolkulla kankaat Virallisen Virkkausassistenttini uutta petiä varten. Äitimuorilta lainattu Toyota taas on nököttänyt makuuhuoneen nurkassa. Petiä varten löysin Eurokankaasta palan makoisaa luukuvioista puuvillakangasta. Koska pala ei olisi riittänyt koko petiin, ostin sen kaveriksi jotakin tuollaista tummanruskeaa vakosametin tapaista kangasta, alelaarista sekin.
Petin toteutin ompelemalla ikään kuin ison tyynyliinan, jonne sisälle laitoin peiton. Näin peti on sitten helposti pestävissä pesukoneessa. Peiton taittelin kahteen kertaan ja ompelin sen nurkista hieman kiinni, jotta se ei olisi jatkuvasti pussin sisällä mytyllä. Virallinen Virkkausassistenttini kun joskus saattaa petiään hieman möyhiä... Koska aivoistani puuttuu monien muiden osien lisäksi avaruudellisen hahmotuksen tumake, piti viereen hakea kaapista tyynyliina ja tutkailla siitä, missä järjestyksessä ja miten saumat kannatti ommella. Ja tuommonen siitä sitten tuli:
Kokoa pedillä on suurinpiirtein 100 x 75 senttiä.
Totutusti peti on vähän sinnepäin tehty, saumat on hieman mutkikkaat ja sitä rataa. Peti meni kuitenkin tiukasta laaduntarkastuksesta heittämällä läpi:
Ja samantien petiin piti kiehnätä omat hajut:
Approved!
Ja jottei totuus unohtuisi, niin vielä vähän jotain virkattuakin. Päällystin nimittäin jokin aika sitten lasipurkin virkkamalla ja sain uuden virkkuukoukkupurkin. Samaa lankaa oli vielä hieman jäljellä ja kaapista löytyi pari purkkia, joten lisäksi mulla on nyt nappipurkki ja puikkopurkki:
-Hanna-
P.S. Kävin siellä Suomen Kädentaidot -messuilla minäkin. Kauhee ruuhka. Ihania juttuja. Töniviä mummoja. Valtavasti ideoita ja inspiraatiota. Ensi vuonna uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti