keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Pikku-ukon pehmikset

Voepehvakuneiehdipäivittääplokiaeikäainakaankuvatakunkoskaaneioopäivänvalookylläontaashankalaa! Noin.

Ukkelin puolelle sukua syntyi juuri muutama päivä sitten piänenpiäni ihminen. Ihanaa! Jo muutama kuukausi sitten Savommualta kaikui vieno pyyntö, voisinko tehdä haalarin tammikuun miestä lämmittämään. Koska en osaa kieltäytyä käsitöihin liittyvistä pyynnöistä, lupasin kokeilla. Mietin myös, mistä ihmeestä löydän riittävän yksinkertaisen, virkatun vauvanhaalarin ohjeen. Tiesin, että neulontaohjeita varmasti löytyy, mutta taitaisi meikäläisen kohdalla puikkoällötys iskeä heti ensimmäisen lahkeen kohdalla. Nooooh, olisihan siihen vauvan syntymiseen vielä piiiiitkä aika... kai sitä jotakin keksisi. No, en keksinyt. Mutta Äitimuori keksi! Ihan pyytämättä ja yllättäen hän ilmoitti, että voi tehdä haalarin. Kai pelkäsi (eli tiesi), että vauvaparka joudutaan käärimään patalapun ja tohvelin risteytykseen, jos meikäakka yrittää jonkinlaista haalaria saada kutomalla aikaiseksi.

Noh, Äitimuori laittoi hihat heilumaan ja muutaman päivän päästä ilmoitti haalarin olevan valmis!



Olen toki itsekin osallistunut erittäin vastuullisella tehtävällä tämän haalarin toteutukseen. Valitsin napit. Joraavia ronsuja!




Haalari on siis Novitan Ipana-langasta kudottu. Sitä jäikin muutama kerä yli, Äitimuori kun pelaa lankahankinnoissaan aina varman päälle. Sain loput kerät itselleni ja mielikuvituksettomana kässäilijänä tein samanlaisen vauvanpeiton, kuin viime syksynä:


Pikapikaa nappasin peitosta kuvan ennen postitusta, tässä se on arkun päälle levitetty. Kokoa en tullut mitanneeksi, ja nyt peitto on jo matkalla lämmittämään pikkumiestä. Malli on siis mummosiksakia oman pään mukaan. Vuoriksi ompelin luonnonvalkoista fleece-kangasta, joka on saksittu valmisviltistä. Siinä olleen pitsireunan jätin peiton yläpäähän näkyviin. Vuorin lärpättämisen ehkäisemiseksi solmin peiton yläreunaan kolme pientä kejusilmukkarusettia.



Seuraava vauvanpeitto onkin jo tulilla! Se tosin valmistuu, uskokaa tai älkää, kutomalla! Saas nähdä, tuleeko valmista jo tämän vuoden puolella ;)

Vihdoin sain aikaiseksi tilattua jo pitkään hankintalistallani olleen Molla Millsin Virkkuri. Muotoja ja pintoja -kirjan. Tämähän on superhyvän Virkkurin jatko-osa. Ensimmäinen osa upposi niin hyvin, että se taitaa jäädä meikäläisen lemppariksi, mutta ei tämä toinenkaan mikään turha ostos ollut! Ihania kuvia ja selkeitä ohjeita. Ekasta Virkkurista tuttu, raikas ja yhtenäinen tyyli jatkuu. Suosittelen!


-Hanna-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti