lauantai 7. marraskuuta 2015

Retroa rääpäleelle

Joskus käsityöstään ei oikein tiedä, mitä siitä lopulta tulee. Pitkin matkaa mietityttää tykkääkö koko jutusta ollenkaan, purkaisiko vai tekisikö loppuun, ja jos tekee niin mitähän lie saa aikaiseksi... Tämä seuraava on ehkä paras esimerkki juuri tällaisista väkerryksistäni.

Kaikki sai alkunsa jo viime keväänä, kun tutkailin aikapäiviä sitten Äitimuorilta saadun jämälankasäkin sisältöä. Mukana oli muutamia keriä Puro Batik -lankoja eri väreissään. Aloin kutoa 3,5 mm puikoilla tasaisia (niin tasaisia kuin nyt osaan) neliöitä ainaoikeinneuleella. Silloin ei vielä ollut mitään ajatusta, mitä niistä palasista tekisin. No, tänään niistä valmistui monen mutkan kautta tällainen vauvanpeitto:



Virkkasin 12 palasta yhteen lankalaatikosta löytyneellä Viking Ville -langalla. Se on harmillisen karheaa lankaa vauvanpeittoon, mutta muutakaan siihen hätään ei löytynyt. Odotellahan ei voinut, kun pirspiraatio iski!

Yhteen ruutuun kudoin hetken mielijohteesta sydämen sileällä neuleella. Ihan hämmästyin, miten hyvin se onnistui. Koska valmiissa peitossa sydän ei oikein erotu, kirjailin sen reunat ei enempää eikä vähempää kuin kirkkaanpunaisella langalla :) Joku värioppinut siellä varmaan taas pudistelee päätä, mutta mulla on tähän vain kaksi sanaa: vastarannalta moi!



Tästä tuli siis peitto pienelle pojalle. Sattuipa niin, että lähikaupan korttihyllyltä suorastaa hyppäsi eteeni kortti, jonka värimaailma on juuri passeli:


Loppuun asti mietin tykkäänkö tästä peitosta vaiko en. Enkä oikein vieläkään tiedä... Tämmöinen retrohko ei-niin-silmiä-hivelevä viutilo vömpäle tämä on, mutta ehkä ajaa asiansa, varsinkin kun talvi on tulossa. Monta juttua tekisin nyt erilailla, mutta purkuhommat sai riittää ja tekele oli vain saatava pois käsistä. Kestänee hetken, ennen kuin yhtä suunnittelematta teen mitään. Seuraavaksi on saatava hyppysiin jotain ohjeesta tehtävää.



"Huolehtikaa tästä karhusta, kiitos". Siinä ne tärkeimmät tuoreille vanhemmille! Sisäpuolella lukee "Paljon onnea ja marmeladivoileipiä!". Siinä toiseksi tärkeimmät :)

-Hanna-

P.S. Vielä on aikaa osallistua edellisessä postauksessa päälle päräytettyyn synttäriarvontaan!

1 kommentti:

  1. Miun silmään on aivan ihana tuo peiton värimaailma. (: Ei ehkä värit yksittäin mutta yhdessä oikein passelit. Tosi suloinen kokonaisuus siis! Varmasti lämmittää pientä ja vanhempien mieltä. <3

    VastaaPoista