Yksi maailman parhaista tuntemuksista on vetäistä bränikät villasukat jalkaan! Tiijättekö? Kokeilkaa vaikka! Aikuisikäni ensimmäisestä (ja ainoasta) villasukkakohelluksestani oli kulunut kutakuinkin vuosi, kun kaupan lankahyllyltä koriini hyppäsi yksinäisenä pyörinyt Nalle Luontopolku Kanerva -kerä. Voi mitkä värit! Harmi, ettei näitä Luontopolkulankoja enää valmisteta. Ei kai koskaan ole lanka inspiroinut niin kuin tämä. Tiesin heti, että pelastan tämän yhden kerän ja kudon siitä itselleni villasukat, sen sijaan että kiikuttaisin kerän Äitimuorille ja tilaisin villikset. Viis villasukankutomiskammostani! Minähän saan ne sukat aikaiseksi!
Katsokaa nyt näitä värejä, herkkuja! Ja kuten aiemminkin olen todennut, niin tämmöinen lanka se on minun makuuni, kun raidat syntyvät itsestään.
Varteen nappasin vinkin jostakin Facebookin käsityö-ryhmästä. Oikeilla ja nurjilla silmukoilla syntyi hieman kuplamainen vaikutelma. Yksivärisessä langassa kuvio näkyisi paljon paremmin. Muutoin sukka on tehty vyötteessä olleella perusohjeella. Tai ainakin yritetty... Ei puhuta niistä tuhannesta ärräpäästä, jotka päästelin kantapäätä tehdessäni. Miten on mahdollista, että kantapohjan kavennuksissa sivuilla on silmukoita 2 ja 6, kun määrien pitäisi olla keskenään sama?! Kun keskellä pitäisi olla vakiomäärä silmukoita, miten niitä yhtäkkiä on kymmenen sijaan 14?! Miten kantapään sivuun tulee megareikä, vaikka silmukoita poimiessa on tarkkana kuin porkkana?! Miten on mahdollista, että vielä tässäkin vaiheessa jouduin vyötteestä tarkistamaan termin "kantapohjan kavennukset"?!?
Mutta hei, nehän näyttää ihan sukilta! Ei ehkä maailman kauneimmilta reikineen kaikkineen, mutta valmiiksi lopulta tulivat ja käyttöön pääsevät. Ja villasukat, ne on vaan niin hyvä keksintö! Tosin vähään aikaan en tee villasukkia, vaan ehkä taas semmoinen vuoden tauko tulee tarpeeseen ja on parempi keskittyä vain virkkuisiin. Virallinen Virkkausassistenttini vaikuttaa olevan samaa mieltä:
-Hanna
P.S. Ukkelini tilasi mulle eBaystä langankerijän. Jumpe miten näppärä vehje! Sillä oli hyvä hurauttaa tämänkin kerän jämät siistiin pakettiin!
Edellisen postauksen pipan myötä sain viestin, että "mulle tuollainen mustana, kiitos!". No kyllähän mää ny simmosen tekaisen, täähän tuleekin melko nopeasti. Ohje on siis saatavissa englanniksi täältä, ja suomeksi pipon ohjetta on hämmästelty Pipon ytimestä -blogissa. Musta popkornipipo näyttää tältä:
Vaikka musta oli väritoive, en väreistä tykkäävänä osannut sitä jättää ilman koristetta. Nappiloorasta löytyi ihana keramiikkanappi, jonka olin pelastanut viime syksynä Suomen Kädentaidot -messuilta muutaman muun napin kanssa. Nämä ovat Birgitan Pajalta ja voi juku, kun ovat ihania. Sytämenmuotoinen nappi sopi hyvin ystävänpäivänä ystävälle ystävällisesti lahjoitettuun pipoon.
Pienimmästä kummitytöntylleröstämme tuli pari päivää sitten isosisko. Koska mielikuvitukseni on kovin rajattu, aloitin jo pari kuukautta sitten kutomaan (kyllä!!) vauvanpeittoa uudelle tulokkaalle. Peittojahan on tullut viime aikoina tehtyä useampikin. Langaksi oli valikoitunut eräällä Lankamaailman reissulla mukaan tarttunut, automaattisesti raitaa pukkaava pumpulimaisen pehmeä akryylilanka Marino Soft. Vaihtelun vuoksi tartuin tosiaan pyöröpuikkoihin (kiitos sinä ystävällinen ystäväni lainasta!) ja enempää miettimättä kudoin helmineuletta silmät sikkurassa.
Vajaa pari kerää sain tuhlattua, kunnes peitto jäi odottelemaan vauvan syntymää. Mietin, että jos tulokas on tyttö, virkkaan peittoon reunuksen punaoranssilla langalla. Jos maailmaan taas putkahtaakin poika, niin vihreällä. Ja näin siinä sitten kävi:
Tyttöhän sieltä maailmaan tuli :) Virkkasin reunuksen valmiiksi ja lähetin peiton postissa uudelle omistajalleen. Siinä rytäkässä unohtui mitata valmiin peiton koko, ja kuvatkin napsin häthätää kännykällä. Harmillisesti peiton värit ei toistu ollenkaan oikeanlaisina näissä kuvissa. Värimaailma lähentelee retroa ja miellyttää omaa silmääni hirmuisesti. Väri ei taida nykypäivän pinkki-blingbling-glitter -maailmassa olla kovin in, mutta sekin käsitöissä on niin kivaa: saa ihan itte päättää värin (paitsi kun toivotaan mustaa pipoa, heheh)! :)
Ajatus oli hieman pingottaa peittoa, jotta siitä tulisi tasainen, mutta en malttanut enää odotella. Niinpä peitto on juuri postikuskin matkassa.
-Hanna-
